skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi

Enter

Lilly autossa, jo valmiina matkalle saaristoon.

Huh…herään aamuyöstä säikähtäen ja peitto kiekuralla. ”Siis mitä mä tuollaista olen mennyt kirjoittamaan. Voi, ei postasinko mä senkin kommentin”.

Ennen heräämiset saattoivat liittyä työhön, mielipahaan, huoleen tai vain ajatukseen ”teinkö vai unohdinko”. Nyt, näin somen aikaan on tullut muutakin.
Harvoin, mutta kuitenkin.

Ajatukset juoksevat, tietsikan äärellä mietteet realisoituvat ihmeen nopeasti.
Hups, sormen painallus ja ne ovat levinneet maailmalle. Lapsia ja nuoria varoitellaan, mutta entä meitä vanhempia. Siis tätä joukkoa mihin itse kuulun, vähän naivia, hyväuskosta ja välineistön kanssa epäröivää, tietämätöntä.

Se kivulias kantapääkin on koettu. Maailma on kova. Aikaa on kulunut tapahtuneesta jo reilu vuosi. Kirpaisee silti, vieläkin.
Kerron, tunnustan ja pls, ottakaa opiksi.

Liityin FB -ryhmään aikaisemmin, mutta olosuhteiden muututtua, muutuin minäkin.
Olin aktiivisempi ja huomioin uusia seikkoja.
Yksi niistä oli sivussa kulkeva mainosvana. Osui ja upposi.
Innostuin luontaistuotteista. Kaikenlaisista.
Siinä se sitten aina sopivasti pompsahti näytille, ilmoitus, nesteet liikkumaan ja halvasti.
Tartuin syöttiin ja ”fiksuna” kirjoitin tarjouksen päättymisen ajankohdan ja puhelinnumeron muistiin, sillä aikomus oli peruuttaa tilaus koeajan jälkeen.

Opetus: kun innostut, ajattele ensin kun painat enteriä, etenkin mikäli lähetät luottokortinnumerosi. Aivan….naurua, siellä ja täällä. Nyt olen viisaampi.

Niinhän siinä kävi, että peruutusajankohtana puhelinnumero ei ollut käytössä ja luottokortiltani oli veloitettu luvattoman paljon, muutama satanen.
Luottokunnan virkailija oli ystävällinen ja ymmärtäväinen, kun korttia vaihdettiin ja
R ei meinannut pysyä pöksyissään, kun pillereitä postista haettiin.
Hymyillen tokaisi, ”ei ehkä kannata napsia vai otatko runsaalla vedellä???”.
N  lohkaisi naurun lomassa, ”tämä oli sun kanssa vaan ajankysymys” ja F kiersi veistä haavassa tyyliin, ”oikeasti, siis tilasit….siistii, ei kukaan voi olla noin yksinkertainen..”.
Epistä, niin epistä, ajattelin minä.

Mamma aiheutti varsinaisen riemurallin. Tietämättään ja tietämättömyyttään. On tätä naurettu. Muutamassa muussakin seurueessa kuin kotona. Minäkin, sitten kun pystyin ja kykenin.

Yritän olla tarkka mitä kirjoitan ja mitkä kuvat esille lähetän tai mitä tilaan.
Koetan pysähtyä, ajatella ennen kuin toimin. Mutta, mutta, kun sitä sitten ilahtuu jostain ja sen haluaa jakaa tai vain haluaa.
Niin kuin nyt uusien kuvaohjelmien myötä. On ne niin mageita.
Ja loppukesän lomakuvat ovat vielä edessäpäin. Harjoittelen itsehillintää.

R, Lilly ja minä lomalle lompsitaan,
saaristoon, kesän viime lämmöstä nauttimaan.
Elokuun  tummia iltoja ihailemaan,
rapujuhliin laulamaan ja herkeämättä toisiamme……..jotain.

Tietsikka jää kotiin. ENTER.

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top