skip to Main Content

Resepti

 

 

 

Penélope Cruz. Niin hehkeä ja niin karmeessa leffassa.
Woman on Top – Rakkauden keitos. Ruokaa tulisilla mausteilla, intohimolla ja kokkina tuo mieletön kaunotar. Ruoka-aineet ja Penélope olivat värikkäitä, oikeita katseenvangitsijoita.
Tuli nälkä, tunsi tuoksut, mutta filmin kerronta/ohjaus/kulissit olivat hirveitä!
Aina ei voinut katsoa. Myötähäpeä kasvoi, kasvoi…kamalaa.
Silti oli välillä kiva vilkaista ja kuunnella espanjatarta. Silmänruokaa kaikin tavoin. Ihania aterioita, ilman reseptejä. Vau. Penélope on niin taitava.

Tykkään kokkailla. Alkeet yritän sisäistää ruutukokista ja sitten sävellän.
Joskus onnistun hyvin, erittäin hyvin tai todella surkeasti.
Eilen heitin piimäkakun roskiin, kun basicit unohtui. Maitorahkaa + kermaa hulahti liikaa jauhoihin nähden. Leipominen karkasi lapasesta. Syntyi painavaa ja tiivistä. Ihanat tuoksut ja odotukset. Pettymys kahvikuppien ääressä oli suuri.
Tyydyttiin mantelikorppuihin. Ostettuihin.

Hitto, juhannuksena onnistuin über täydellisesti. Melkein samalla reseptillä.
Elämä ei ole leffaa vaan laiffii. Todistetusti. Pahus.

Olen pikkuhiljaa huomannut muutoksen tavoissani ja ajatuksissani. Aina ei tarvitse olla uutta, siis ihan uutta matkakohdetta, makua tai kokemusta, vaan huomaan kaipaavani ”jo kerran koettua”. Hämmästyttävää. Rutiinit ja tuttuus tuottavat nyt mielihyvää. Uteliaisuus ja uuden etsiminen/kokeminen ovat pikkuhiljaa väistymässä. Ei tosin kokonaan, mutta kuitenkin. Uutta tämäkin.

Nyt on jäänyt kaivertamaan omien tuotosten, niiden aivan ihanien, makuelämykset. Niitä ei ole dokumentoitu, joten se, että taas onnistuisi, on sattumankauppaa. Tein kerran fantsun kantarellipastan. Ei kermaa, mutta pähkinöitä ja korianteria. Paljonko ja oliko jotain muuta….hmmmm…ei osaa sanoa, en muista.
Ja sitten ne aivan mielettömät petit fours  suupalanapsut, suklaalla ja sitruunalla. Ai, mitäs niihin tulikaan…..
Nyt olen innostunut oman pihan tuotteista, enkä keksi mitä kaikkea lykkäsin viime syksyn omena chutneyhin. Hjälp. Tytöt eivät voi vedota mamman ihanaan reseptiin. Sitä ei ole. Tähän oli siis tultava muutos. Tyttöjen nimeen.

Aloitin muutama viikko sitten oman reseptivihon. Se on kaunis. Saatu lahjaksi.
Ensimmäinen resepti on kirjoitettu. Mansikkaraparperihilloke. Hilloke, koska se kuulostaa hienommalta kuin hillo.

Minä en ole Penélope ja en aina ole ihan sata varma onko tämä lohikastike sitä samaa kuin viimeksi. Minun on turvauduttava vihkoon.
Kun ateria on kaikkien mieleen ja sitä toivotaan toistekin, kirjoitan ohjeen ylös. Seuraavalla kerralla noudatan reseptiä.. Ainakin 97%.

Tietysti vielä vähän sävellän, lisään pienen efektin.
Rakkauden. Varmaan sinäkin, niin teki Penélopekin.

Bon Apetit

Back To Top