"Buongiorno! where are you from? You are not finnish, no?" Kyllähän se ilahdutti, mutta myös…
Kesäduuniblues
”Meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
meistä tuli lääkäreitä
virkamiehiä, vääpeleitä ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita”.
Näin laulaa Anssi Kela luokkakokouksesta, ex-koulukavereista.
Koulussa me oltiin myyjiä, puutarhureita, uimavalvojia, rakennusapupoikia, toimistotyöläisiä, lähettejä, torimyyjiä ja lastenhoitajia. Kesäheikkejä.
Itse olen ollut jäätelönmyyjä, siivooja, Valintatalon kassa, HUS kesäkanslisti, Kirsikka baarin lounasemäntä, Simolassa naistenvaatemyyjä ja Pukevan miestenosaston farkkuasiantuntija. Stockalla olin Naturassa, kivijalkamyymälässä, siinä kalakaupan vieressä. Muistatteko?
Sinä kesänä rahat menivät inter railiin. Jännää ja kivaa.
Nämä olivat kouluajan kesä/kausitöitä ja kauppaopiston aikaan. Silloin juteltiin kavereiden kanssa tuttua rataa, “menetkö kesätöihin?” ja jatkettiin, “mihin ajattelit mennä?”.
Nyt ainut kysymys on, “saitko töitä?”.
Olen seurannut nuorten työnhakua. Ei voi välttämättä haukkua laiskuudesta, eikä voi verrata entisiin aikoihin. Helppoa se ei ole, etenkään pienellä paikkakunnalla.. Ja niin usein saa vastaukseksi EI, harvoin pahoitteluin ja valitteluin höystettynä. Usein ei edes palata. Tämä on kai jollain tasolla työelämään totuttautumista, vai…
Hakijoita riittää ja monasti ilmainen harjoittelija on työnantajalle se paras vaihtoehto. Kesälläkin.
Siis ei meidän aikana…
Kokemus, hygieniapassi, ajokortti (jos yli 18v), minimipalkka, joustavuus (jäätelömyyjä; töitä, jos aurinko paistaa, sateella ei –aamulla tietää), satunnaisuus ja työpisteiden vaihtuvuus, ovat vaatimuksia ja edelletyksiä työsuhteen syntymiseen. Onni on, jos saat työn kuukaudeksi tai pariksi viikoksi niin, että tiedät heti mitä tehdä, minne mennä ja million tulet/lähdet.
Siis ei meidän aikana…..
Onneksi poikkeuksiakin on, mutta se mikä oli ennen poikkeus on nyt yleinen tapa. Tässä kohtaa sanoisin, “ennen oli paremmin”.
Meidän 17-vuotias sai 2 viikon siistin sisätyön. Ensimmäinen jobi. Abi on pizzapaakari. Osaa kuulemma jo taikinapallosta pyöräyttää pohjan. Kohta saatava ajokortti tuo taas uuden ulottuvuuden; pizzalähetin tittelin. Aiemmat hommat avittivat tämän työn saamista ja niin, se hygieniapassi. Lounasemäntä ei sellaisesta edes tiennyt!
Toivon tyttärilleni jatko-opintoja, sillä opiskelussa on tulevaisuus. Siis niin sanottiin, ainakin meidän aikana….
Voi kun meidän tytöistä ja kaikista tulevaisuuden toivoistamme, tulisi ammatin omaavia, terveitä, sosiaalisia kanssaihmisiä. Arkielämän kuninkaallisia.
Jostain on aloitettava:
Olet ihminen uus,
kun soi kesäduuniblues!
Related Posts
