skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi

Naapuristo

Täällähän asutaan. Asumisneliöt ovat kolminkertaistuneet ja sosiaalinen elämä on alkanut. Muuttolinnut ja  pihakalusteet ovat ilmestyneet. Naapurinlähiö on herännyt.
Jokaisella on tai ainakin on ollut naapuri. Tarinoita, tosielämän tapahtumia riittää. Legendoiksi asti. Itse olen kerrostalon kasvatti, joten naapuriksi katsottiin oman taloyhtiön väki, myöhemmin oman kaupungin osan asukkaat. Nykyään, jos kerrot stadilaiselle olevasi stadista, mistä päin vain, ollaan saman kylän kasvatteja eli naapureita. Pääasiallisesti.
Naapuri käsite on laaja, mutta entä ne todelliset naapurit; aidan/seinän takana tai ylä/alakerrassa. Hyvä, hankala tai ei niin väliä –suhde. Naapurit muistetaan. Hyvä naapurisuhde on yksi tärkeimmistä. Oikeasti.
Lapsuudenkodin taloni tyttöjen kera meillä on vuosittaiset piparkakkutalotalkoot. Yhteyttä pidetään. Sieltä muistan myös puhelinluetteloiden jaon. Jos et ollut kotona ja ne olivat jo jonkin aikaa olleet oven takana, sait ne naapurilta. Nuorena aikuisena asuin naapuritalossa ja kun sauvottelin jalkakipsissä, apua tarjottiin. Yläkerran herra piti hedelmissä. Siellä niitä roikkui ovikellossani. Talonmiesperhe on edelleen tuttu.
L-saaressa oli fantsua. Lasten ollessa pieniä, me naapuruston äidit/isät pidimme yhtä. Hienostuneesti, ei koskaan toista kuormittaen ja aina hyväntahtoisesti. Yhteydessä ollaan vieläkin. Naapurimme/vuokraisäntämme ovat TOP 10 –naapurilistalla kanon bra  number one. Niin ihania, että alan kielillä puhumaan. Sen kerran, kun mammalta (siis minulta) meni hermo ja elekieli vähän överiksi,  yläkerrasta tuli heti apua. Ei ihan NIIIIIN ylhäältä, mutta melkein.
Olin kengän kärjellä ”potkaissut” istumapottaa ja  tyhjä ( joku olisi kuitenkin miettinyt…) pottaosa lensi kaaressa ikkunaan. Sisäikkuna ei  ehjänä selvinnyt, lapset ja mamma kyllä. Yläkerran herra tuli hanskoin ja jätepussein ja rouva vei tytöt ulos leikkimään. Mamma otti konjakin. R:n tuoma kukkapuska naapuripariskunnalle oli kuulemma ”ihan liikaa”. Olemme edelleen ystäviä. Me ja he,  entiset naapurit. Niin ja minä olen ollut välillä töissä.
Talomme saimme, koska olimme sopiva perhe. Muitakin halukkaita oli, mutta myyjän mukaan sovimme ympäristöön. Naapurissa oli saman ikäisiä lapsia. Iloa, pelejä, naurua ja hyppynarujen viuhketta. Trampoliini jonoja ja muovisen uima-altaan loisketta. Jopa pesäpalloa on pihallamme pelattu. Kynttiläkutsut ja koiratarvike/vaate –illanistujaiset. Naapurikutsuja. Kun pidimme tuparit, Stadin Säkin Dj-vehkeet  saivat sähkön aidan toiselta puolelta. Naapurit juhlivat mukana. Yya -sopimus on pelannut myös pihakalusteiden, työkalujen ja posti/vara-avain avun kanssa. Kerran saatiin lämpimäistä, kuin suomileffoissa ja itse olen jakanut juhlien jälkeen dogibägejä. Yhdet ihqut naapurit ovat jo muuttaneet (hymyilevä leipuri), mutta fb on olemassa.
Pientä soraääntäkin on ympäristössämme ilmennyt, mutta niin pientä, ettei sitä enää edes muista. Ainakaan me
.
Tässä mennä viikolla olin Lillyn kanssa aamulenkillä. Toisessa jalassa oli v-ruskea lyhytvartinen ugg ja toisessa t.ruskea pitkävartinen. Siis niitä aamuja… Kävely päättyi naapurin kanssa aidan yli jutusteluun. Jalkineista viis, koirat nuuskuttivat ja naurua riitti.
Taidan olla tavallinen hörhö, ihan ok, harmiton tapaus. Tyyppiä, ai se on vaan naapuri…..

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top