"Buongiorno! where are you from? You are not finnish, no?" Kyllähän se ilahdutti, mutta myös…
Kevätrulla
Ensimmäiseksi huomaa aamut. Sysimusta muuttuu harmaaseen usvaan, siitä kalpeaan valoon, kunnes sädekaihtimien raoista, juuri silmien kohdalta, valkeus suuntaa suoraan tajuntaan. Päivät ovat pidentyneet, raja iltaan on haalistunut. Väri musta kuuluu vain yöhön ja paljastuneeseen asvalttiin. Ensi ilahdus muuttuu murahdukseksi; valo osuu ja uppoaa. Täynnä toivoa ja lämpöä. Odotettuna, mutta vaativana. Onko sen oltava noin viiltävän kirkas! Toivon himmennystä, pientä säätöä. Kevät aurinko sokaisee. Sananmukaisesti.
Se myös paljastaa. Ulkona, että sisällä. Sulaneen nurmiläikän. Syksyllä asetetun lyhdyn. Pölyt. Nukkaantunen torkkupeiton. Pesemättömät ikkunat. Liesituulettimen ”matta” pinnan. Rispaantuneen maton kulman. Koti kertoo paljon. Pimeys peitti mukavasti ja kynttilä valaisi sopivasti. Nyt kaikki on toisin, tunnen itseni alastomaksi. Niin, sekin vielä…Valo, armoton valo, se tekee kaiken näkyväksi. Säärikarvatkin.
Hiihtoa, luistelua, lätkää. Viimeistä viedään, kevät hangilla ja luonnon jäällä. Joka vuotuiset uutiset Venäjän pelastetuista pilkkiöistä ja Melodifestivalen sekä Carola ja tuulikone. Naistenlehtien teemanumerot, uusi kevätmeikki/muoti/hiukset, kevyet herkut ja ensitiedot kesän kulttuuririennoista. Tulppaanit ja tarjouksessa olevat Aalto –maljakot. Kirkkautta kotiin: raikkaat lakanat ja värikkäät merkkipyyhkeet. Ja taas sisustuslehdissä se ainutlaatuinen kevätkoti Kööpenhaminassa/Malmössä, ovet ja ikkunat auki, hennot verhot hulmuten. Ulkona loistaa kevätkukat, sisällä pastellinväriset pionit ja vihreät ruukkuruohoistutukset.
Oikeassa elämässä, kohta ne ilmaantuvat, ensimmäiset allergiaoireet.
Luonto antaa, ottaa ja yllättää. Välillä sulaa, sitten pakastaa. Työmiehen monitoimiliivi taskuineen olisi paras varustus; vähän hiekkaa, suolaa, koirankakkapusseja, aurinkolasit, kalossit, naskalit, hanskat, pankkikortti ja kamera. Kaikkea ei kukaan usko eli jotain on dokumentoitava. Jos ei muuta, niin muuttolinnut. Kuka ne heti tunnistaa.
Vaikka päivä jatkuu ja jatkuu, kiireet kasaantuvat. Leppoisat filtti-iltapäivät pannaan naftaliiniin. Huolella ja hellästi. Myöhäissyksyllä taas tavataan.
Just. Just. Lunta on taas tullut ainakin yhden pygmin verran ja talven pakkasennätys on rikottu.
Kevät saapuu joka tapauksessa. Joka vuosi erilailla. Samat asiat vuorotellen, vaihtelevalla voimalla. Se herättää, uuvuttaa, piristää, masentaa, virkistää ja uudistaa. Kevät on jo nurkalla, pakkasherran puheilla.
Lilly, sitä ei tarvitse vahtia. Se tulee vahtimatta. Malttia.
Siis ainakin kalenterin mukaan.
Related Posts
