skip to Main Content
[font_awesome icon="phone" margin_right="5px" color="#000"] +358-400418197 [font_awesome icon="envelope" margin_right="5px" margin_left="20px" color="#000"] meku@nainenyliviiskyt.fi

Seitsemän päivää

Viikko. Etenkin lomaviikko. Sitä on odotettu, toivottu ja suunniteltu. Tunnelataus on ilmeinen. Syntyykö se sanasta loma, vaiko viikosta eli siis setsemästä päivästä ilman tavanomaista arkea.
 
Sanotaan, että luku seisemän on maaginen, se edustaa kehitystä ja muutosta. Planeettoja on seitsemän, seitsemän on tähteä otavassa, tie manalaan kulki seitsemän portin kautta ja Lumikillakin oli seitsemän kääpiötä. Numero setsemän esiintyy vähän siellä, sun täällä. Googlaa.
Meidän perheellä on takana viikon loma. Se ei mennyt ihan kuin Strömsössä, ei täydellisesti ( mitä se nyt sitten tarkoittaakin…), eikä odotetulla tavalla. Seven summits eli ne seitsemän huippua, seitsemällä eri mantereella ei tullut valloitettua, mutta Sierra Nevadalla tuli käytyä. Minusta mahtavinta oli matka sinne. Huh, mikä tie. Ei ollut varokaa poroja kylttejä, vaan varokaa “toroja”.  Onneksi ne erottaa hyvin, joten voi hyvissä ajoin pysähtyä. Aurinkoa ei paljon näkynyt.
Olimme vuokranneet talon. Meistä (R ja minä) se oli heti ihana. Kolme makkaria, pari kylppäriä + vessaa, pari terassia, ihana näköala sekä lämmitys sisällä että ulkouima-altaassa. Tarpeeksi tyynyjä, peittoja, pyyhkeitä, sohvia, peilejä, lautasia, viinilaseja, grilli, vedenkeitin…..jne. Minä, joka yleensä nautin kerrasta ja suunnittelen seuraavaa, sain ääneen sanotuksi, ” tänne toisenkin kerran, please!”. F ilmoitti, ” miksi N sai paremman makkarin, mun sänky narisee”. Okei, lattiakin saattoi tuntua kylmältä ja aluksi kuumavesi viileni liian nopeasti, mutta vaatetta ja sukkia, Dear. Ja kun aurinko oli parhaimmillaan, oli se N:n mielestä aivan liian kirkas. Silmiin koski.
Viikko oli vaihteleva. Joka päivä näyttäytyi erilaiselta kuin El Tiempon sääennuste edellisenä iltana. Mentiin aina sen mukaan, miltä aamulla tuntui.
Toka vikana aamuna oli se hetki, kun R:n kanssa vielä hetki pötköteltiin sängyllä ässäasennossa ja kuunneltiin aamulintujen ääniä, myös kukon ja koirien…. Kysyin, “kulta, nukuitko hyvin?”. “Nukuin. Sä kuorsasit ihanasti”.
Kuudennen päivän ihme. Arkiääni ei enää häirinnyt. Seitsemäntenä päivänä N:n mielestä paikka oli fantsu ja loma ihana.
Nyt odotan vielä 7 päivää ja kysyn sitten loman jälkitunnelmat.

Valokuvat Amanda Sofie Boström ja Laura Malmivaara.

Verkkosivujen suunnittelu ja toteutus Taina Marjanen mothership.fi

Back To Top