skip to Main Content

ST Valentine Day

Ruusuja ja suklaata. Kortti tuntemattomalta, hymy hyvänpäiväntutulta tai illallinen à la vain me kaksi. Miksei, pieni lahja. Häneltä. Muistamista, se tunne, että juuri Sinä olet erikoinen. Tänään. Huomenna. Forever. Tällä päivämäärällä tietoisesti, läsnäolevasti ja julkisesti. Toiveita, odotuksia…..onko ne sinun vai jonkun keksimät. Sama se. Nyt näytetään tunteita. Luvalla. Ollaan oman tunteen vietävänä; vastaanottajana tai saajana tai molempina. 
Sain ensimmäisen sydänkorttini vuonna -82. Se oli iso ja tuli Tukholmasta Englantiin juuri oikeana päivänä. Olin haltioissani. Au pair –perheeni oli innoissaan. En ole varma, tiesikö lähettäjä oikeasti mitä tuli tehtyä, vai oliko se  sattumaa. Hyvin kävi. 
Vuonna -85 järjestimme Kauppaopiston luokan kanssa Valentine –bileet. Saatiin todella hyvät sponsorit,; arpajaislahjat olivat huikeat. Numeroparit etsivät toisiaan. KY:llä ei soinut Eput ja Popeda, vaan englanninkieliset hitaat ja nopeet. Olin kukkienmyyjä/juontaja. Ne kukat, mitkä minä sain, laitoin uudelleen myyntiin. Käytiin laskentatoimenlinjaa. Valmistujaiskesänä tehtiin luokkaretki Rhodokselle. 
 Vuonna 2002 oli F tokaluokkalainen. Me, pikkukoululaisten vanhemmat, olimme aloittaneet leirikoulun rahankeräyksen. Ehdotin Vändag –myyjäisiä. Luokan tytöt tekivät meillä kotona kortteja. Voi sitä riemua ja iloa;  kimallusta, paperisilppua, liima-teippi-rumbaa. Myyntipisteen seinälle oli dokumentoitu i-päivän tapahtumat. Nekin myytiin. Meidän perheen panos oli sillä kertaa korttitarvikkeet, mutta ns. smörrebröd –jengi vei koko tapahtuman tuoton. Kauppa ei oikein käynyt. Sana  ”välgörenhet” oli heille kai epäselvä niin kuin kohderyhmäkin. Det var det. Seuraavana vuonna  perheemme oli jo toisella paikkakunnalla. 
Romantiikka myy. Nykyään, Ystävänpäivänä on tarjouksia ja tapahtumia. Toki myös pyyteetöntä läheisyyttä ja välittämistä.
Meidänkin perheelle on muodostunut päivään kohdistuva traditio. Kotijalkahoito. Tarkemmin, 3 x kotijalkahoito. Tekijänä olen minä. 
Hyvää Ystävänpäivää! 
Back To Top