skip to Main Content

Uni

Zzzz
En ole aamuihminen. En ole kyllä iltaihminenkään eli tämän tapainen luokittelu ei käy minulle. Mieluiten vielä iltapäivisinkin heittäytyisin pitkäkseni lukemaan ja ikään kuin varkain, vaipuisin uneen. Se on ihanaa. Siesta ja yöunet; minulle sopivin yhtälö. Kaipaan ja tarvitsen paljon unta.
Oli aika,  kun piti herätä töihin monesti viikossa kuudeksi tai puoli kuudeksi. Puolituntia merkitsee tuohon aikaan Paljon. Vuorotyön ihanuutta ja inhottavuutta. Yösyötöt olivat ”peanuts” sen rinnalla. Viisi päivää viikossa klo 6.15  herätys, oli myös uuvuttavaa. Arkipäivää monelle. Näiden vuosien aikaisia viikonloppuaamuja en muista; tuli nukuttua.
Ja sitten oman teinin yöjuoksut. Nuorena itse  ihmettelin, kun äiti kävi aina vessassa tiettyyn aikaan. Siis silloin, kun olin tullut viimeisellä bussilla kukkikselta ja pesemässä meikkejä. Kun nostin pääni lavuaarin yltä, näkyi peilistä omat ja äidin kasvot. Horror picture.
Itse sentään koputin ja tein vain tarkistuskurkkauksen tai kävin yöllä autolla hakemassa paikasta Ö. Valvomista. Unen odottamista.
Tällä hetkellä saan tarpeeksi unta, siis ellei R kuorsaa. Joskus sen kestää tai sitten ei. Silloin tulee mukaan asteikko; 1 aste/ tuuppimista, 2 aste/ korvatulpat ja kolmanneksi/ X vierashuoneeseen. Ennen se olin minä, kunnes tajusin, why me!!! Haluan herätä omassa (no, yhteisessä…) sängyssä.
Päivän aloitus on tärkeä. Laulu ” Ihana aamu” by Johnny kertoo yhden tarinan. Proosallinen perustelu on; ihaninta on se,  kun herää omia aikojaan, kiireettömään päivään, hyvin nukutun yön jälkeen. Filosofiaan mennään, kun ollaan iloisia, että ylipäätään herätään.
Oman aamun sankareita meistä tulee, kun sen  saa aloittaa niin kuin haluaa, vaikka päivän tehtävät siihen kehyksensä antavatkin. Minä löysin viime viikolla perjantaiaamujoogan. Se  päättyi rauhalliseen rentoutukseen; hengitä sisään ja……..hymyile, sisään ja….hymyile.
Mennyt viikko on ollut erikoisen ihana. Joka aamu herään hymyillen. Aikaisinkin.
Minussa on sittenkin uinuva aamuihminen.  :)
Back To Top