skip to Main Content

Kaikki alkoi tästä

Hetki tää…

Ropisee, kilisee, kolisee ja rytisee. Litisee, lotisee, loiskii ja auts….liukastelee.
Pitäisi olla talvi, ainakin lasten koulukirjojen mukaan, mutta äänet ovat kevään. Vieraita meidän Lillyllekin, melkein 9v. Bichon Fricheellemme, joka säntäilee huoneesta toiseen vahtien. Vuh.

Sää ei täällä sisällä haittaa. On lämpöä ja jouluntunnelmaa. Ja meidän vauvakin saapui yökylästä. Vauva on tosin 16v. neitokainen, mutta meidän nuorin. Esikoinen, 18v. fröökynä on marraskuusta asti kuulunut toiseen ruokakuntaan. Hän (haastava tapaus) ja poikaystävä muuttivat yhteen. Olin silloin ihan tyytyväinen. Jälkitraumaattinen hysteerinen itku-potku-raivo-itsesääli -kohtaus tuli uudenvuoden aatonaattona.
“Olenko ollut huono äiti?”, “nyt olen hyödytön, taakka, no olenko??!”, “olen hirviö, kun lapsi muuttaa abivuonna kotoaan”, “mitä on elämässä enään jäljellä, ymmärtääkö kukaan”, ja sitten vakiot eli mm. “olen ruma, lihava, voiko kukaan mua edes rakastaa!!!”, “olen kamala ihminen!” jne.

Se on dokumentoitu, nauhoitettu ja ilmeisesti siitä on kirjoitettu näytelmä. Se on jo usein esitetty. Rakkaudella, hymyllä, ymmärryksellä ja monesti on minut jo syliin otettu sekä suukoilla peitelty. Siis vastahan siitä on vähän yli vuorokausi, mutta se oli silti silloin viime vuonna….

Ohessa fb:stä napattu. Näpsäkkä ajatelma näin vuoden alkuun.
“Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset”.

Carpe Diem. Tämä on haaste. Lue, sisäistä ja toimi.
Katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan.

Back To Top